Susia ei lähdetty pakoon, mutta Karhut tulee vastaan

5.3.2015

Naisten 1. divisioonaa 7.3.2015 klo 18.00 Seinäjoen urheilutalo SPV – Karhut, Pori:  

Viimeistä viedään kuin viimeistä päivää

Kausi on keskimääräistä mukavampi päättää voittoon kuin tappioon. Näin mielivät varmasti sekä kotijoukkue SPV että vieraaksi saapuva Porin Karhutkin, vaikka kummankin sarjapaikka on jo turvattu. Jaossa on voiton ja kahden sarjapisteen lisäksi vielä sijat 7-9. Tällä hetkellä seitsemäntenä majaileva Hatsina kohtaa vieraissa sarjakärki O2:sen. SPV:llä tai Karhuilla on siis hyvä mahdollisuus voitolla nousta sarjan seitsemänneksi, mitä ainakin SPV-leirissä ilolla tervehdittäisiin.

Vaikka Porissa Karhut kaatuivatkin 3-1-lukemin, taas lähdetään nollilta ja todennäköisesti vähämaalisessa pelissä maali suuntaan taikka toiseen ratkaisee paljon. Pori on saanut rosteriinsa muutaman tärkeän pelaajan takaisin, joten ennakkoasetelmat ovat hyvin tasaiset. Myös SPV-leirissä pelaajatilanne kauden lopuilla on ollut hyvä, maalin suulle on heittää kolme hyvää veskaria, ja kenttäpelaajiakin on vähintään kolme ketjullista. Kun palataan kauden kynnykselle, tilanne oli hieman heikompi: ”Ennen kauden alkua ja farmisopimuksen syntyä meillä oli noin kaksi kentällistä pelaajia ja yksi maalivahti”, muistelee joukkueenjohtaja Janne Oosi. ”Vaikka Bluefoxin kanssa tehty farmisopimus päättyikin helmikuussa kummankin joukkueen pitäessä omat pelaajansa, on meillä muutaman ulkomailta tulleen paluumuuttajan ja loppukauden lisäapujen turvin lähes täysi rosteri”. Helpottaa myös hieman valmentaja Kim Takalan työtä, kun on enemmän valinnanvaraa valita sopivat pelaajat eri tilanteisiin. ”Perusrunkomme on ollut pieni mutta nöyrä ja työteliäs. Pieni kilpailutilanne loppukaudeksi toi siihen sellaisen sopivan lisäpiristyksen, että energia on tuntunut vain lisääntyneen loppukautta kohti”, iloitsee Takala.

Sisäisen kilpailuntilanteen ja sopivan paineen tuoma piristys näkyy myös tuloksissa. Kauden kuudella tappiolla aloittaneet Spedettäret ovat toisen kierroksen peleistään voittaneet puolet, ja nyt on mahdollisuus sekin voittoprosentti kirkastaa vielä plussalle.

Kapteeni Anna Kulmalan mukaan joukkueen luottamus omaan tekemiseen on kasvanut kauden mittaan. Loppukauden tekeminen on ollut rauhoittunutta ja keskittynyttä, mikä on näkynyt myös tulostaululla: ”Jokainen on löytänyt oman roolinsa joukkueessa ja alkanut keskittyä sen oman tehtävänsä täyttämiseen. Palaset ovat loksahdelleet kohdalleen ja olemme sekä yksilöinä että joukkueena löydetty se tarvittava pilke silmäkulmaan!” Joukkueenjohtaja komppaa kapteenia: ”Joukkueurheilussa toisilla on aina isompi ruutu kuin toisilla, mutta jokaisen ruudun merkitys kokonaisuudessa on valtavan tärkeä”.

Valmentaja on tiukasta alkukaudesta huolimatta (ja siitä johtuen) säilyttänyt pelikirjassaan selkeän suunnan, mikä on varmasti omalta osaltaan myös rauhoittanut tekemistä. Uuden päävalmentajan on aina ensin saavutettava pelaajien luottamus eikä siihen pääse poukkoilemalla. ”Ollaan yritetty mennä koko kausi läpi selkeällä pelillisellä identiteetillä, ja loppukaudesta on saatu mukaan myös vähän muuntautumiskykyä. Iso kiitos kuuluu johtaville pelaajille, ja oikeastaan jokainen pelaaja on pystynyt kehittämään oman ketjunsa peliä pelin sisällä. Tämä on ainakin omasta mielestäni kehittävämpi tapa luotsata joukkuetta kuin piirtää pelaajille raiteita, analysoi Takala omaa valmennusstrategiaansa.

Joukkueenjohtaja tukee valmentajan näkemystä ”Valmiit vastaukset löytyvät useimmin ketjukavereilta kuin valmentajalta tai joukkueenjohtajalta, pelaajien pitää itse ideoida ja kokeilla sekä tukea toisiaan siinä. Valmennusjohdon tehtäväksi jää palasten yhteensovittaminen ja niiden kasassa pitäminen. Pienimmillä junioreilla on ohjaajat, vanhempien junioreiden kohdalla aletaan jo puhumaan valmentajista. Mitä enemmän pelaajien tieto-taito kasvaa kokemuksen karttuessa, sitä enemmän valmentajan roolin pitäisi mielestäni olla jälleen ohjaava. Vain pelaaja näkee pelin pelaajan silmin ja tekee viime kädessä ratkaisut kentällä”, pohdiskelee Oosi.